Diplomityö konsulttifirmassa

Kesä! Tuo opiskelijan lempivuodenaika. Ulkona on lämmintä ja valoisaa, joista nauttia oluen ääressä nurmella istuskellen. Tai ainakin mieli tekisi, ellei jokaista (lue kolmea) kaunista päivää tulisi vietettyä hieman viileäksi ilmastoidussa avokonttorissa katsellen Excel-taulukoita ja pyöritellen samalla kynää peukalon ympäri. Samaan aikaan, kun tyämiähet nauttivat ohrapirtelöä auringonpaisteessa, pääsemme me opiskelijat kartuttamaan arvokasta työkokemusta mitä hienoimmissa työtehtävissä. Jokainen on kokenut sen ilon tunteen, kun on saanut kesätöitä, sillä samalla hetkellä, kun ilmoitus työpaikasta on tullut, on kassakoneen ääni kuulunut koriven välissä ja elokuun pubirundin loputtomat kahden ja puolen euron oluet näkyneet jo näkökentässä. Rahaa = olutta, vaikka joutuukin uhraamaan Suomen lyhyen mutta vähälumisen kesän silmiä kuivaavassa ja äänilevyillä vuoratussa toimistossa, niin on sen arvoista. Ei tarvitse rahoja ja oluita laskea baarissa! Ainakaan vielä syyskuussa….

Meille ännännen vuoden (siis wanhojen…) opiskelijoiden kesään kuuluu monesti jo oman alan ensimmäiset duunit ja mahdollinen iso D eli Dippa T. Minua pyydettiin kertomaan oma tarinani tekeillä olevasta Dippa T:stä, joka ei ole ehkä se perinteisin Dippa T. Perinteisesti konsulttiyhtiöissä aloittaville sanotaan työhaastattelussa, että ”ei meille ole kyllä diplomitöitä tehty”, joka ajaa tekijän tekemään Dippa T:n yleensä ”pois alta”-tyylillä laitokselle tai pahimmassa tapauksessa työn ohessa viikonloppuisin ja iltaisin. Näin omallekin kohdalleni meinaisi käydä. Tajusin kuitenkin avata suuni tarpeeksi ammolleen jo työhaastattelussa ja kertoa omista mielenkiinnon kohteistani ja haluistani tehdä diplomityö yritykseen. Ensimmäistä kertaa kävikin niin, että konsulttiyhtiön tarve kehittää omaa sisäistä osaamistaan ja omat mielenkiintoni kohtasivat. Kesäkuusta lähtien minusta tulikin EY:n ensimmäinen diplomityöntekijä, jonka tehtävänä on tehdä diplomityö analytiikasta. Omasta työstäni ja sen aiheesta voisin jauhaa pitkäänkin, mutta hypätään tällä kertaa sen yli ja keskitytään teitäkin mahdollisesti kiinnostaviin asioihin.

Kesä ja työnteko kannattaa joskus yhdistää

Palatakseni kesän kauneuteen ja mahdollisesti siitä nauttimiseen, ei diplomityön neuvottelu kesälle ole ehkä se paras vaihtoehto. Aikaa annettiin ruhtinaalliset 10 viikkoa runtata koko työ siihen kuntoon, että voi sitten aloittaa oikeat työt elokuussa. Nopealla matikalla 30op kertaa se opintopisteeseen allokoitu työmäärä on jetsulleen 900 tuntia, jonka jakamalla viikkojen määrällä saadaan viikottainen työmäärä, jos kirjan mukaan mennään. Noh… eihän se nyt ihan niin tiukkaa ole. Onhan meistä jokainen tehnyt insinöörikemian ja tienannut 3 op käyttämällä lähinnä tarvittavan määrän tunteja verrattuna laskennallisiin. Ja taisihan naapurikillasta rykäistä Dippa T:n pienemmillä tunneilla kuin jotkut käyttävät omaan kandiinsa.

Tiukasta aikataulusta huolimatta Dippa T:n tekeminen on ollut todella silmiä avaavaa. Hienoja puolia tehdä omaa työtään yritykselle, jolla on enemmän työntekijöitä kuin Tampereella on ihmisiä, on globaalin osaamisen hyödyntäminen omassa työssään. Pääsin neljä viikkoa työn aloittamisen jälkeen Norjaan haastattelemaan yrityksemme henkilöitä, joilla on itselleni mielenkiintoisesta asiasta työkokemusta kymmeniä vuosia eri yrityksistä ja projekteista. On mahtavaa kuulla, miten asiat yritysmaailmassa eroavat käsittelemästämme akateemisesta näkökulmasta, mutta samalla huomata, että opitut asiat ovat yritysmaailmassakin siellä taustalla. Samalla tapaa uusia kollegoja ja luo verkostoja maailmalle jo ennen kuin on itse päässyt edes koulunpenkiltä pois.

Tarinoinnistani haluan painottaa lähinnä sitä, että yritykset ovat täynnä mahdollisuuksia, jotka pitää vain kaivaa niistä esille ja myydä ideat ja oma mielenkiinto sekä osaaminen asiasta takaisin yritykselle. Näin itse pääsin hyvin epätavalliseen mutta todella mielenkiintoiseen yritykseen tekemään diplomityötä sen sijasta, että olisin tehnyt jostain ei niin mielenkiintoisesta aiheesta laitokselle diplomityön. Tekemällä vielä työnsä hyvin ja tuomalla omaa näkemystään siitä, minkälainen sen Dippa T:n pitäisi olla, saa vaikutettua hyvin paljon siihen, mikä on työn lopputulos joka miellyttää niin yritystä mutta myös omaa mielenkiintoaan. Lopuksia haluan vielä antaa oman ohjeeni tuleville Dippa T:n tekijöille. Luin erään neuvon, jossa sanottiin, että Dippa T valmiistuun neljän P:n avulla: perse penkkiin, paska pakettiin. Näinhän se menee, mutta siteeratakseni erästä tässäkin blogauksessa useasti epäsuorasti mainittua artistia antaisin neuvoksi: paukuta se dippa ….. noh kyllä te tiedätte.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite ei näy muille